Tavallinen talvipäivä

Tuli yhtäkkiä taas talvi. Kissa-Kasimir protestoi aukealle pellolle petojen armoille huolettomasti ryntäämistä ihan entisen Kissa-Maroonin äänenpainoin. Hullut hölmöt! Mutta ei meitä huolettanut, paitsi ehkä vähän Lyydiaa, jonka maha on jo niin iso että kävely on aika taaperrusta ja mieluiten se seuraakin ihan kannoilla ilman mitään ylimääräisiä poukkouluja. Jokohan kohta putkahtaa pikkukilejä?

 

 

Uskomatonta mutta totta

Raskaan kouluviikon ja etenkin kamalien ajokelien uuvuttamana viikonloppu sohvan nurkassa on oikein mukava asia. Sitä paitsi koulutunneilla istumisen ansiosta olen saanut neulottua töitä kerrankin jopa valmiiksi asti, nyt valmistui syksystä alkaen jo kolmas. Uskomaton saldo minulle, yleensä neuleeni eivät valmistu juuri koskaan. Pieniä juttuja olen nyt tehnyt mutta kuitenkin valmiiksi asti. Tänään tennistä katsellessa valmistui koiralle hassu villapaita (taitavat kaikki koiranvillapaidat olla vähän hassuja) joka ehti kyllä ollakin pitkään kesken.

Koska minulla on hienot uudet koivupuikot joita tahdoin kokeilla aloitin heti toisen paksumman paidan koiralle, ja se ainakin alkuun tuntuu syntyvän nopeasti. Mies hiukan kauhisteli hintaa viidelle puutikulle, mutta kyllä nämä niin mukavat ovat että ei se vähän yli kymppi paljolta tunnu. Toivottavasti uusi villapaita myös on mukava, poseeraamista se päällä koira ei nyt ymmärtänyt ollenkaan, ihme touhua!

Kiva olla kotona

Ihanaa oli tulla lyhyen poissaolon jälkeen kotiin kun sillä välin oli tullut lunta ja kaikki on nyt niin kaunista ja valoisaa. Vuohet olivat kuulemma olleet miehen kanssa metsäretkellä ja opetelleet kaivamaan puolukan varpuja lumen alta, ne ovat varsinkin Ritarin herkkua.

Minun pitää nyt heti tänään kaivaa sukset esiin, naapurinisäntä on toki tehnyt jo ladut ympäri peltoja ja ainakin yksi kiva metsälenkkikin varmaan taas löytyy. Ehdinköhän tänä vuonna hankkia pitovoidetta ennen kuin lumet taas sulavat..

Sydäntalven taistelut

Pimeimmästä selvittiin jo, olisiko kylminkin tämän viikon kovien pakkasten mentyä jo selätetty? Vähän on ryytynyt olo, lisää töitä teettää moinen kylmyys, ja on huoltakin tullut kannettua eläinten pärjäämisestä. Mutta hyvin ne tuntuvat voivan kun Aino-kanakin jaksaa taas tauon jälkeen pyöräyttää munan päivässä oli lämpötila mikä tahansa. Eilen sain aikaiseksi valaista saunapolun lyhdyillä, kun oli kerta vietaitakin. Valoa ja lämpöä kohti!

Kuusi kaadetaan yläkuun aikaan

Huomenna aikaisin aamulla on talvipäivän seisaus, ja käännytään taas kohti valoa. Juhlistin tätä näin  juhlan aattona paistamalla kukon ja kaatamalla kuusen. Kuulemma vanha kansa sanoo että kuusi olisi ollut parasta kaataa jo vähän varhemmin, heti yläkuun alkaessa, nyt kun aletaan olla jo lähellä täysikuuta niin se saattaa tarvita enemmän vettä. Mutta Yläkuun aikaan kaadetun kuusen neulasten pitäisi joka tapauksessa pysyä hyvin eikä varista. Tosin kuusi jota varsinaisesti lähdin hakemaan meni vuohille, ja siinä ei kyllä taida neulaset kauaa säilyä oli sitten mikä kuu tahansa. Innostuin kuitenkin ottamaan sisällekin pikkukuusen ja tästä yllätysjoulukuusesta tuli mielestäni oikein ihana! Kuusen jalkana mennäjouluinen lahjaglögipullo, koristeina lasitähtiä, rautalankasydämmiä, ja löytyipä pienet pitsiset valopallotkin ikään kuin kynttilöiksi..

Vuohien kuusihommissa ei noita koriseita niin kaivata... 

Kun ravistetaan vaan hyvin... Jaa voishan siihen tietty jotain leipäpaloja ripustaa, oliko niitä vielä siellä taskussa?

 Mut menee tää nyt tällainkin, kumossa on!

Kaappiensiivousnostalgiaa ja taidekurssihistoriikkia

Siivosin vanhoja paperipinoja ja törmäsin meidän ihka ensimmäisen taidekurssin materiaaleihin, nimittäin veljeni Rikun piirrustuksiin, niihin harvoihin joita ei myyty kurssin näyttelyn avajaisissa jotka pidettiin 21.3.2009. Löysin myös näyttelyesitteen ja tulipa hyvä mieli kun sitä luin, se oli niin kivaa aikaa ja näyttelyn avajaiset poikivat heti lisää kursseja. Lisäksi tosiaan lähes kaikki työt myytiin, ja hintoja vieläpä huutokaupattiin ylemmäs innokkaiden ostajien toimesta, tosin lähtöhinnat olivat enimmäkseen erittäin kohtuulliset, nimittäin 1-80 euroa taisi olla hintahaarukka. Suhteellisesti suurin nousu taisi olla veljeni vahaliitutyöllä "Jumppatunti", jonka hinta muistaakseni nelinkertaistui varsin vaatimattomasta yhden euron pyyntihinnasta.

 Jumppatunti, vahaliidut Helsinginsanomille. R. Ulmanen 2009.

Ensimmäisen taidekurssinäytelyn suurin teos oli 110cmx100cm akryylimaalaukseni joka oli aloitettu jo vuotta aiemmin Kankaanpäässä suutarikoulussa ollessani. Mallin vatsassa olleet kukkatatuoinnit synnyttivät oikeastaan koko kuvan idean, mutta tausta haki pitkään muotoaan. Sain sen kuitenkin valmiiksi näyttelyn avajaisiin.

Ensimmäisen taidekurssin näyttelyesite.

Kurssi-sanaa on tässä taidekursseista puhuttaessa varsin väljästi käytetty, sillä varsinkin ensimmäistä kurssia istuttiin vähän milloin sattuu siskon ja serkun keittiössä. Minä toimin yleensä kurssien kokoonkutsujana ja jonkinlaisena ohjaajana, joka vähintäänkin keksii tehtäviä ja koittaa kannustaa, joskus vähän neuvookin. Osa kursseista on ollut päivän rutistuksia, toisia on jatkettu useita kertoa ja kenties pitkinkin väliajoin. Osallistujia on ollut keskimäärin viisi, ja yhteensä viitisentoista eri henkilöä vuosien varrella. Leikkimielinen kurssimaksu on säilynyt läpi taidekurssien historian varsin muuttumattomana, lähes kaikilla kursseilla on ollut käytäntö että työssäkäyvät tuovat kurssimaksuksi viinipänikän, opiskelijat pullon, ja työttömät pääsevät ilmaiseksi. Työttömien osallistujien suhteellisen suuresta määrästä huolimatta viiniä on yleensä silti riittänyt kaikille. Myöhemmillä kursseilla lisäpisteitä sai myös vinosta baskerista, mutta tavoitteena kaikilla kursseilla oli oikeastaan kokeilla jotain itselle uutta ja selvitä siitä voittajana. Kursseilla on valmistunut hienoja töitä, mutta yksi kurssi on edelleen kesken, nimittäin jo useampia vuosia sitten aloitettu sarjakuvakurssi pitäisi ehdottomasti saada päätökseen!

Ensimmäinen kursi alkoi oikeastaan siitä kun Riku täytti kortti- ja noppapelitulospaperit piirrustuksilla.

Ja kun Riku valitti ettei kuitenkaan osaa piirtää mitään muuta kun sekavia kuvioita, niin sanoin että pitää harjoitella.. ja ehdotin että alamme piirtää toistemme muotokuvia pöydän yli. Seuraavalla "tunnilla oli sitten jo Emma-serkkukin, ja kokeiltiin vähän laittaa piirrustuksiin väriäkin. Tässä siis Rikun ensimmäisiä muotokuvaharjoituksia ja siihen vesivärikokeilua, malli olen minä! Ja asiasta toiseen, meillä muuten taisi olla vähän teoriaakin sillä ensimmäisellä kurssilla, taidehistoriaa ainakin..

Yhden alkuaikojen kurssin ohjelmassa oli myös Croquis-piirrustusta elävän mallin kanssa, kuvissa Emman ja Pian taidonnäytteet:

Elävää mallia myös maalattiin useammallakin kurssikerralla. 

Yhdellä kertaa muut olivat maalanneet jo pari tuntia ja edenneet aika vähän, kun Riku tuli paikalle ja taidekurssikonkarina siitä vain maalasi ensimmäistä kertaa akryyliväreillä tämän meidän muiden mielestä illan parhaan taulun, joka taisi olla vielä valmiskin ennen kuin kenenkään muun teos. Värivalinta löi sitäpaitsi kaikki ällikällä!

Viimeisimmällä taidekurssikerralla tehtiin Annan ehdotuksesta varjoteatteriesitys. Ihan valmiiksi sitä ei editointeja myöten saatu, tarinan tekstit löytyvät siis vain irrallaan youtube-videoiden lisätiedoista ja ruotsinnos on hiukan kesken, mutta saatiin hahmot tehtyä ja tarina kuvattua kuitenkin, mikä oli mielestäni tiukan aikataulun huomioiden hieno saavutus. Lopputulos löytyy tuon linkin takaa: 

Sininen Kuningas unohtui - Den blåa konungen glömdes bort

Varjoteatteriesityksen viimeisen näytöksen lavastekuva.

Marraskuinen metsäretki

Marraskuinen metsäretki kuulostaa kyllä paljon kylmemmältä ja pimeämmältä kuin mitä se olikaan, tänään olisi yhtä hyvin voinut olla syyskuinen iltapäivä. Olin neljän eläimen kanssa pienellä metsäkävelyllä kauniin päivän kunniaksi, pääsivät vuohetkin vähän maistelemaan puolukan varpuja ja kiipeilemään uusille kiville. Hifi-koira tuli tietenkin mukaan, ja ilokseni Kasimir-kissasta taitaa tosiaan tulla rakkaan Maroonin manttelinperijä, se kun päätti lähteä myös mukaan, ja pysyi mukana koko reissun ajan!

Kasimir ja Hifi

Nyt tarkkana kaikki! Postiauto menee tiellä..

Sen verran olen kontrollifriikki että yhden neljästä eläimestä otin kiinni naruun, ettei ihan hulluksi mene. Se oli tietenkin toinen vuohista, niihin kun ei oikein ole äänikontrollia kuten koiraan, ja kissa nyt tekee ihan mitä tahtoo ja pärjää kyllä. Otin Ritarin naruun, se kun tahtoo astua Lyydiaa vähän innokkaammin kuin mitä Lyydiaa huvittaa, joten olisi ehkä vähän epäreilua jos Lyydia ei pääsisi sitä karkuun..

Joskus mentiin ihan umpimetsässä, välillä löytyi peurojen polkuja. Tässä sellaisella etujoukot Hifi edellä ja peränpitäjänä Kasimir:

Välillä pidettiin ruokataukoja, nautittiin auringon lämmöstä ja muuten vaan ihmeteltiin:

Kasimirin piti silloin tällöin kiivetä puuhun. Ja toisia tämä näytös aina kovasti kiinnosti:

Puuhun kiipeäminen on aika rankkaa, sen jälkeen täytyy levätä. Hifi pitää vahtia:

 

Kotimatkalla mentii pieni pätkä tietä pitkin, ja vaihdoin siinä Lyydian narun päähän koska sillä on tapana säntäillä vähän arvaamattomasti:

Melkein kotona jo: