Koira joka haluaa leikkiä kissojen kanssa

Pienellä Hifi-villakoiralla oli tänään jännittävä päivä, sillä meille muutti kissanpentu Kasimir, josta toivottavasti tulee Hifin leikkikaveri. Äitinsä ainakin on paininnut Hifin kanssa pitkin tallin käytäviä ennen kuin pennut syntyivät. Kun menimme hakemaan pentua Kasimir oli juuri pyydystänyt päästäisen, mutta ei tämä saavutus vielä mitään, siskollansa oli nimittäin saaliina pieni kyykäärme! Aikamoista jos oli itse sen saalistanut, mutta olihan emokin saattanut auttaa.. Kotiin tultua Kasimir söi vähän ja meni sitten nukkumaan eikä sitä yhtään haitannut että Hifi tuli sen viereen. Herättyä oli aika vähän kokeilla leikkimistä ja määritellä kuka saa mennä Hifin koppiin ja kuka ei. Babykki sentään on jo niin iso kissa että se ei todellakaan osallistu moiseen, se on nukkunut sohvalla koko päivän eikä halua nähdä mitään pikkukissoja!

Näin niitä unelmia toteutetaan

Unelmani on ollut pieni punainen tupa jossa on turkoosi ovi. Ei tarvinnut siis maalikaupassa juuri miettiä nyt kun punamaalia jäi vuohelan maalaamisesta yli ja päätettiin kunnostaa julkisivu! Otin kivointa turkoosia mitä oli, ja maalarinvalkoista kaveriksi. Jälkimmäinen purkki on avaamatta, eli töitä riittää vielä.. Turkoosi osoittautui paremmaksi kuin miltä se värikartassa näytti, oikeastaan juuri sellaiseksi kuin mitä toivoinkin.

Eilen illalla meni myöhään, vaikka sade esti isommat maalaustyöt..

Ovenkahva on jo kuitenkin takaisin paikoillaan..

..Ja julkisivun ilmekin alkaa hahmottua.

Kuninkaallista juhlaa

Käväisin viikonloppuna raviurheilun ihmeellisessä maailmassa, jos nyt tuhannen kilometrin road trippiä voi käväisyksi kutsua! Kuninkuusravit ravattiin nimittäin tänävuonna Joensuussa,  ja lähdimme kaverini kanssa kannustamaan hänen kaksoisveljensä ohjastamaa Saaga S -tammaa. Aloitimme matkan kuitenkin Jyväskylästä, jossa saimme mummun mainiota ruokaa mahan täydeltä, ja kävimme hänelle kaupassa.

Jyväskylästä ajoimme illaksi asemiin Heinävedelle, jossa yövyimme Enoni mökillä ja pääsimme saunasta pulahtamaan Isoon varislampeen ja maistoimme Valamon luostarin chilivalkosipulihilloa joka oli herkullista.

Seuraavana aamuna ravijännitys alkoi jo nousta, ja hyvä niin, sillä matkaan lähtö palkittiin jo Kuningatarkisan ensimmäisessä osakilvassa kun Saaga S ravasi helposti voittoon.

Kaverini isä voitti vielä Lauantain viimeisen lähdön Pauhis-oriilla, ja seuraavana päivänä pokaalien kerääminen jatkui ja pääsimme juhlimaan Saagaa ravikuningattarena, joka vieläpä voitti kaikki kolme osakilpailua!

Mini-Saaga pääsi laiduntamaan kukkaniitylle

Juhlistin voittajia vääntämällä rautalangasta Mini-Pauhiksia ja Mini-Saagoja, ja taidettiin minulta tilata yksi Veetulikin. Myös Saagan matkustuskaveri Manne-poni tuli ikuistettua.

Osa voittopokaaleista

Voittajan sisko

Jatkoimme Juhlintaa Etelä-Karjalassa kunhan Joensuuhun ravien jälkeen iskeneeltä ukkoselta sinne pääsimme. Kaikkea tapahtunutta oli hyvä miettiä Saimaan rannalla, ja sitäpaitsi pääsin tapaamaa Raviliigan kimppahevoseni Oberonin!

Oberon ottaa rennosti ennen päivälenkkiä

Kanttarellejakin löytyi, ja kun lopulta käännyimme kotia kohti oli mukana monenlaisia viemisiä, mitenköhän sitä ollenkaan asettuu takaisin kotitodellisuuteen?



Kesäpäivän touhuja

Maalari maalasi taloa, vaikka oli kyllä pelkkää punaista. Illan tullen hän menee sitten katsomaan että kuinkas vaaleanpunainen vuohi hänellä onkaan.. Maali oli kyllä jo ihan kuivaa kun vuohet pääsivät takaisin kotiinsa, mutta punamaalista voi kai hiukan irrota silti väriä, varsinkin jos siihen hinkkaa valkoista turkkiaan. Hyvä että tuli nyt kuitenkin ainakin yksi täysin sateeton päivä niin sai maalattua, ja vuohelahan sopii nyt sitten hienosti pihapiiriin, se näyttää siltä kuin se aina olisi ollut punainen.

Yrttimaallani on tällä hetkellä myös hieman punaista ja se näyttää varsin ihanalta kun siellä kukkivat sekä väriminttu että päivänkakkara jota en raaskinut kitkeä. Sitä kyllä voisi opetella käyttämäänkin, sillä huussin seinältä löytyvän vanhan yrttikalenterin mukaan se mm. auttaa kouristuksiin ja parantaa keskittymiskykyä. Ehkä joku on ihan tarkoituksella istuttanut niitä tuohon, kasvoihan vieressä valmiiksi ruohosipulikin. Taidanpa kerätä heti muutaman kukan kuivamaan syksyn teehetkiä varten!

Ei ole mitään niin suloista kuin kissanpennut

Ei tähän varmaan juurikaan tekstiä tarvita, kuvia kaikki tahtoo nähdä! Mutta kerron sen verran että koiramme Hifi oli myös mukana katsomassa pentuja ja eivät ne kissat olleet siitä kovin moksiskaan. Pentujen äiti tuli aluksi ulos vilkaisemaan että ketäs täällä on, mutta en saanut siitä kuvaa kun Hifi tervehti vanhaa painikaveriaan niin innokkaasti. Todettuaan että olimme tuttuja emokissa meni kaikessa rauhassa takaisin sisälle köllimään (ja ilmeisesti odottamaan ruoka-aikaa, se syö kuulemma todella paljon). Pennut onneksi jäivät vähän ulkoilemaankin!



Luomiskertomus

Minulta usein kysytään että miten näitä rautalankaveistoksia oikein teen? Teenko jonkun rungon ensin? Ja kauanko menee aikaa? Viimeiseen kysymykseen vastaaminen on lähes mahdotonta koska vaihtelut ovat todella suuria, riippuu ihan siitä kuinka onnistuneesti työ etenee. Mutta aikaisempiin kysymyksiin vastatakseni koitin valokuvamaalla hiukan hahmottaa työvaiheita. Niissäkin on kyllä paljon tapauskohtaista vaihtelua..

Jos teen hevoshahmoa, niin aloitan lähes aina samalla tavalla, eli en tee varsinaista runkoa, mutta vääntelen ensin kaksiuloitteisen ääriviivan hevoselle, jotta saan koon ja mittasuhteet hahmotettua työtä varten. Tälle ääriviivalle tulee kuitenkin jo neljä jalkaa, ja koitan yleensä ensimmäisenä hieman kiinnittää jalkoja toisiinsa nähden oikeisiin kohtiin. Ääriviiva menee tietenkin sitten lyttyyn kun alan rakentaa siihen päälle varsinaista kolmiulotteista hahmoa, mutta sillä ei ole väliä koska sen tarkoitus on vain toimia ajatuksen apuna. Toki se on hahmon muodostuksessa myös eräänlainen runko, jonka päälle rautalankaa kieputan, vaikka se ei teosta varsinaisesti tue eikä pidä sitä koossa.

Alun jälkeen vaihtelee ihan tapauskohtaisesti miten hevonen alkaa rakentua, joskus teen melkein heti pään jo lähes valmiiksi, jolloin hevonen saa jo varhaisessa vaiheessa ilmeen, joskus taas jään työstämään jalkoja, niitä kun tosiaan kuitenkin pitää alkuun vähän laittaa paikoilleen että aihio pysyy kasassa. Tällä kertaa työ lähti etenemään takapää edellä.
 

Kun hahmo muuten alkaa olla valmis ja tasapainoinen, on hienosäädon aika. Pientä kiristystä toisaalle ja ehkä vielä pari kieppiä lisää rautalankaa johonkin kohti, jotain langanosaa voi painaa sisäänpäin ja toista vetää ulommas. Hännän viimeistely jää yleensä myös viimeisten asioiden joukkoon. Tälle hepalle tuli niin iso ja näyttävä häntä, että sitä tasapainottaakseni päätin tehdä myös harjan. Alkuaikojen hevosillani oli kaikilla erikseen erottuva harja, mutta viimeaikoina en yleensä ole sellaista tehnyt.

Lopuksi lisään teokseen vielä rautalangasta vääntämäni signeerauksen. Ja kauanko tähän kaikkeen sitten meni aikaa? En osaa sanoa, koska teen työtä aina vähän kerrallaan, pienen tauon jälkeen hahmottaa mittasuhteet aina paljon paremmin ja näkee missä on mennyt pieleen. Tein tätä hevosta nyt kahtena päivänä, ensimmäinenä päivänä yhteensä useita tunteja niin että hevonen tuli lähes valmiiksi, seuraavana päivänä viimeistelytöitä, joihin saa myös yllättävästi aikaa kulumaan, loputtomasti jos ei osaa jossain kohti päättää että nyt se on hyvä.. Mutta kaikenkaikkiaan aika sujuvasti ilman suurempia purkamisia meni tämä homma!

Loppu hyvin kaikki hyvin

Viime päivien jatkuva ja ajoittain rankkakin sade oli liikaa pionin nupuille, kolmesta ihanasta pallosesta kaksi oli katkennut. Minua kovasti tämä suretti, mutta laitoin kuitenkin nuput vesilaseihin, jos ne vaikka aukeaisivat. Ja aukesivathan ne! Ihan ihania ovat sisälläkin ja harmittaa paljon vähemmän.