Kevät ja kesäkurpitsat

Kesäkurpitsa on aika viehättävä kukkanen, ja kovasti ne jo kurottelevat valoa kohti meidän hämärässä mökissämme. Katsotaan kuinka monta tänä vuonna lähtee oikeasti sitten kasvamaan, toivottavasti en kovin montaa palelluta tai katko tai muuten onnistu tuhoamaan. Viime vuonna meni aika monta, mutta tuli muutama kurpitsakin silti. Oreganokaan ei ole vielä päässyt ulos kun kevät oli kovin kylmä ja ei se kesä oikein ole kunnolla tullutkaan. Kai kylmänkin kevään on pakko jossain kohti kesäksi muuttua? Onneksi ei ole tämän enempää viljeltävää ettei tarvitse kylvöistä huolehtia!

Parahultaisia puutarha-apulaisia

Kai se kevät viimein kunnolla on saapunut, seljan kukat ainakin ovat jo tulollaan ja pionit pilkistelevät. Pioneita ja ruusupenkkiä olen hoitanut ihan itsekseni, mutta mustaherukkapensaiden herättelyyn sain reipasta apua kanasilta. Alustat pöyhittiin ja lannoitettiin, oksat tuettiin, ja viimevuotiset elämänlangat saivat kyytiä, jospa ne tänä vuonna saataisiin yhdessä pidettyä vähän paremmin aisoissa.

Iltapäivällä taivas kirkastui

Tänään oli pitkä päivä ja vielä jatkuu, aamusta heti mentiin "maatalouslomittamaan" kaverin tilalle, siellä rakennettiin myös ankoille uusia olotiloja ja tihkusateessa odoteltiin teurastajaa pukille, jonka elämä sitten päättyikin nopeasti ja siististi.

Sen jälkeen oli vuorossa vähän lautojen purkua vanhasta ladosta, aurinkokin näyttäytyi eikä kaatunut lato niskaan. Illalla vielä karitsojen imetyttämistä tiedossa, kun niiden äiti ei oikein ymmärrä mitä sen pitäisi tehdä ja maitoakin tulee vähän heikosti. Onneksi Lahja-vuohelta sitä riittää niin karitsat saavat sieltä vähän täydennystä!

Ja eläinteema ei ota tästä blogista hälventyäkseen, pakko laittaa vielä yksi kuva hiljattain kuoriutuneista juoksuankan poikasista jotka näin tänään ensimmäistä kertaa!

Kiirettä pitää kanatilallisella

Ei täällä mitään blogia ehdi pitää kun kaikki aika on mennyt kanalan rakentamiseen! Sitäpaitsi ennen sitä varsinaista rakentamista oli kaikki se pitkällinen ajatustyö, puhumattakaan siitä että aviomies piti saada uskomaan että minun kanalanrakennussuunnitelmani ei tarkoita sitä että hänen täytyy rakentaa kanala.

Ajatustyö koostui lähinnä seuraavista aiheista:

-Miten rakentaa kanala mahdollisimman halvalla, eli mielellään suurimmaksi osaksi jo olemassa olevista aineista.

-Miten saada siitä huolimatta kanalasta toimiva ja nätti.

-Mikä on ylipäätään semmoinen koko kanalalle, jonka pystyn vielä toteuttamaan ja joka pysyy hyvin lämpimänä, mutta jossa kanoilla olisi kuitenkin riittävästi tilaa.

-Miten naapurilta kahvipaketilla ostetun kanaverkon pätkän saa riittämään 5-6 neliömetrin kanahäkkiin, jotta kanoilla on tarpeeksi jaloittelutilaa ennen kuin pääsevät ihan vapaiksi kanoiksi.

Ajatustyön päätyttyä sain onneksi kaksi innokasta (?) apulaista kylään, ja niinpä kanalan harjakaisia vietettiin jo samana päivänä kun varsinainen rakennustyö aloitettiin. Nyt kanalassa on jo kolme asukkiakin, kukko Gustav ja kanat Kukka ja Markiisi. Kanalan ulkopintojen viimeistelemättömyys ei näytä kanarouvia haittaavan, koska munia tulee varsin tiuhaan tahtiin. Gustav on kovasti ottanut jo kieuntataidoissa mittaa naapurin moottorisahasta, ja toivottavasti pian saadaan kanala ihan kunnolla esittelyvalmiiksi asti. Kattopellit odottavat tuossa pihalla..

Kevätaurinko!

Aurinkoisille ikkunalaudoille on kiva kiivetä lämmittelemään, tai ehkä kilipukin mielestä on kiva kiivetä muuten vaan ihan mihin vaan, siltä se ainakin välillä vaikuttaa. Täällä meillä kotona kissat odottavat että tuuletetaan, sitten voi kulkea ikkunasta edestakaisin. Tai ainakin ulos, sisään on helpompi tulla ovesta, kunhan joku vaan aukaisee sen. Mutta joka tapauksessa keittiön ikkunalauta on selkeästi talon paras paikka!

Kohtahan se on pääsiäinenkin ja tipusia kuoriutuu sopivasti! Kävin tänään katsomassa kun melkein vastakuoriutunut Martti-ankanpoikanen koittaa pärjätä "isompien" kananpoikien ja hiukan holtittomien jalkojensa kanssa:

Ja vielä sarjassamme tapahtumarikkaat toimintavideot, lehmillä oli paljon asiaa mutta kun kamera otettiin esiin piti sitä pysähtyä ihmettelemään ja kuoro hiljeni hetkeksi:

Harrastuksena maatilan työt

Ei pitäisi mennä pitkään niin kaverini Jaanan pientilalla kipittää jo kovasti kasvaneiden vuohivauvojen lisäksi myös karitsoja. Tämän takia olin avustamassa emolampaiden keritsemisessä, ja se olikin saksilla aika hommaa! Onneksi asiakkaat olivat hyvin kärsivällisiä eivätkä edes hermostuneet vaikka jokainen taisi saada jonkun nirhaisun saksista, lampaiden iho kun venyy miten sattuu ja kun kuitenkin olisi tarkoitus kehrätä villoista lankaa pitäisi ne saada leikattua ihan juuresta. Jälki ei myöskään ollut aivan yhtä tasaista kuin jos olisi ollut kallis kone käytössä.. ja parin päivän päästä turkit näyttivät vielä epätasaisemmilta kun sieltä on noussut esiin hassuja töyhtöjä. Mutta ovatpahan nyt lampaat kuitenkin puhtaampia eivätkä uudet tulokkaat eksy villamassoihin ruokaa etsiessään. Ja vinkkinä kaikille jotka harkitsevat lapaiden keritsemistä saksin - hyvät ja terävät sakset helpottavat työtä kummasti!

Tässä Jaanan kuvaama erittäin jännittävä ja tapahtumarikas
video keritsemispäivän tapahtumista:

Kirjeenvaihtoa ja ammatinvalintapohdintaa

Olen saanut niin ihanaa postia taas viimeaikoina, että on vuorostani taas minunkin aktivoiduttava. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa, tai en jaksa kirjoittaa, nyt kun olen vähän tällaisessa jumivaiheessa enkä tiedä mihin seuraavaksi ryhtyisin, mutta jos korvaa tekstisisällön puutteen kuvallisella niin eiköhän sekin käy vastauksesta ensi hätään. Ja sitäpaitsi postikorttien maalaminenhan on mukavaa, pieni tila täyttyy suhteellisen nopeaan ja kun ei ole mitään sen suurempia paineita maalata mitään tiettyä, niin antaa tulla vaan mitä tulee!

Jos maalaisi postikortteja työkseen niin sitten olisi ehkä jo paineitakin, kun voi olla että sitten pitäisi olla jotain tiettyjä aiheita ja joka kuvan pitäisi olla hyvin viimeistelty. Mutta voisi sekin olla aika mukavaa, olla postikorttimaalari. Pitäisi kyllä ostaa tarkempia siveltimiä sitten.. Taidanpa mennä maalaamaan muutaman kortin lisää.