Kiirettä pitää kanatilallisella

Ei täällä mitään blogia ehdi pitää kun kaikki aika on mennyt kanalan rakentamiseen! Sitäpaitsi ennen sitä varsinaista rakentamista oli kaikki se pitkällinen ajatustyö, puhumattakaan siitä että aviomies piti saada uskomaan että minun kanalanrakennussuunnitelmani ei tarkoita sitä että hänen täytyy rakentaa kanala.

Ajatustyö koostui lähinnä seuraavista aiheista:

-Miten rakentaa kanala mahdollisimman halvalla, eli mielellään suurimmaksi osaksi jo olemassa olevista aineista.

-Miten saada siitä huolimatta kanalasta toimiva ja nätti.

-Mikä on ylipäätään semmoinen koko kanalalle, jonka pystyn vielä toteuttamaan ja joka pysyy hyvin lämpimänä, mutta jossa kanoilla olisi kuitenkin riittävästi tilaa.

-Miten naapurilta kahvipaketilla ostetun kanaverkon pätkän saa riittämään 5-6 neliömetrin kanahäkkiin, jotta kanoilla on tarpeeksi jaloittelutilaa ennen kuin pääsevät ihan vapaiksi kanoiksi.

Ajatustyön päätyttyä sain onneksi kaksi innokasta (?) apulaista kylään, ja niinpä kanalan harjakaisia vietettiin jo samana päivänä kun varsinainen rakennustyö aloitettiin. Nyt kanalassa on jo kolme asukkiakin, kukko Gustav ja kanat Kukka ja Markiisi. Kanalan ulkopintojen viimeistelemättömyys ei näytä kanarouvia haittaavan, koska munia tulee varsin tiuhaan tahtiin. Gustav on kovasti ottanut jo kieuntataidoissa mittaa naapurin moottorisahasta, ja toivottavasti pian saadaan kanala ihan kunnolla esittelyvalmiiksi asti. Kattopellit odottavat tuossa pihalla..

Kevätaurinko!

Aurinkoisille ikkunalaudoille on kiva kiivetä lämmittelemään, tai ehkä kilipukin mielestä on kiva kiivetä muuten vaan ihan mihin vaan, siltä se ainakin välillä vaikuttaa. Täällä meillä kotona kissat odottavat että tuuletetaan, sitten voi kulkea ikkunasta edestakaisin. Tai ainakin ulos, sisään on helpompi tulla ovesta, kunhan joku vaan aukaisee sen. Mutta joka tapauksessa keittiön ikkunalauta on selkeästi talon paras paikka!

Kohtahan se on pääsiäinenkin ja tipusia kuoriutuu sopivasti! Kävin tänään katsomassa kun melkein vastakuoriutunut Martti-ankanpoikanen koittaa pärjätä "isompien" kananpoikien ja hiukan holtittomien jalkojensa kanssa:

Ja vielä sarjassamme tapahtumarikkaat toimintavideot, lehmillä oli paljon asiaa mutta kun kamera otettiin esiin piti sitä pysähtyä ihmettelemään ja kuoro hiljeni hetkeksi:

Harrastuksena maatilan työt

Ei pitäisi mennä pitkään niin kaverini Jaanan pientilalla kipittää jo kovasti kasvaneiden vuohivauvojen lisäksi myös karitsoja. Tämän takia olin avustamassa emolampaiden keritsemisessä, ja se olikin saksilla aika hommaa! Onneksi asiakkaat olivat hyvin kärsivällisiä eivätkä edes hermostuneet vaikka jokainen taisi saada jonkun nirhaisun saksista, lampaiden iho kun venyy miten sattuu ja kun kuitenkin olisi tarkoitus kehrätä villoista lankaa pitäisi ne saada leikattua ihan juuresta. Jälki ei myöskään ollut aivan yhtä tasaista kuin jos olisi ollut kallis kone käytössä.. ja parin päivän päästä turkit näyttivät vielä epätasaisemmilta kun sieltä on noussut esiin hassuja töyhtöjä. Mutta ovatpahan nyt lampaat kuitenkin puhtaampia eivätkä uudet tulokkaat eksy villamassoihin ruokaa etsiessään. Ja vinkkinä kaikille jotka harkitsevat lapaiden keritsemistä saksin - hyvät ja terävät sakset helpottavat työtä kummasti!

Tässä Jaanan kuvaama erittäin jännittävä ja tapahtumarikas
video keritsemispäivän tapahtumista:

Kirjeenvaihtoa ja ammatinvalintapohdintaa

Olen saanut niin ihanaa postia taas viimeaikoina, että on vuorostani taas minunkin aktivoiduttava. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa, tai en jaksa kirjoittaa, nyt kun olen vähän tällaisessa jumivaiheessa enkä tiedä mihin seuraavaksi ryhtyisin, mutta jos korvaa tekstisisällön puutteen kuvallisella niin eiköhän sekin käy vastauksesta ensi hätään. Ja sitäpaitsi postikorttien maalaminenhan on mukavaa, pieni tila täyttyy suhteellisen nopeaan ja kun ei ole mitään sen suurempia paineita maalata mitään tiettyä, niin antaa tulla vaan mitä tulee!

Jos maalaisi postikortteja työkseen niin sitten olisi ehkä jo paineitakin, kun voi olla että sitten pitäisi olla jotain tiettyjä aiheita ja joka kuvan pitäisi olla hyvin viimeistelty. Mutta voisi sekin olla aika mukavaa, olla postikorttimaalari. Pitäisi kyllä ostaa tarkempia siveltimiä sitten.. Taidanpa mennä maalaamaan muutaman kortin lisää.

Borta bra men hemma bäst

Ehdinpäs parahultaisesti takaisin kotiin niin että ladut olivat talven parhaassa kunnossa! Naapurin isäntä pitää yllä varsin vaikuttavaa latuverkostoa, melkein meidän pihasta pääsee lähtemään useampaankin suuntaan hiihtolenkille. Tänään oli kyllä sitten semmoinen märkä sumupäivä, että ei taida huomenna olla enää laduista paljoa jäljellä.

Lyhyeen jäi myös ulkomaan komennukseni, hiukan harmittaa kyllä. Mutta minkäs sille mahtaa kun etukäteen ei voi tietää millaista jossakin on, pakko käydä katsomassa. Ja pääsinpähän ainakin puristavasta koti-ikävästä eroon uskottua aikaisemmin, kun palasin jo takaisin. Mitä sitä sitten pitäisi tehdä on vielä arvoitus, mutta ehkä jotain ilmaantuu..

Hifi-koiran mielestä sukset olivat varsinkin alkuun erittäin epäilyttävät kapistukset, mutta hienosti se osaa silti kipittää mukana ladun reunaa, juurikaan ei tarvitse komentaa sitä pois ladulta. Tosin se on niin kevytkin että ei se pakkaskelillä kovalle ladulle edes juuri jälkiä jätä. Hieno hiihtokaveri!

"Näkymä eteläikkunasta" E.Vilén

Ennustamattomuus tekee seikkailun

Kajorna får mig att tänka på en vän

Koska eräistä tahoista ei tule sanoa mitään, joka olisi kenties kaupallisesti epäedullista eli halutusta imagosta poikkeavaa, siirrymme ehkä hieman yllättäin suoraan ruotsalaisten lantaloiden maailmaan. Aiemmassa kirjoituksessani puhuin jo islantilaisesta karsinan siivouksesta, jossa lanta pudoteltiin lattian raoista, ja nyt olen päässyt kokeilemaan myös länsinaapureidemme uskomatonta laiturisysteemiä! Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, löytyi samasta paikasta myös betonikolossilantala, joka ehkä ei ihan parhaiten pääse oikeuksiinsa ottamassani kuvassa, jotain massiivisuudesta jää uupumaan..

 

Pitkästä pitkästä aikaa kiipesin myös ravihevosen rattaille, ja ruotsalaisten hevosmiestenkin ihmeeksi pääsin lenkin yhtämatkaa hevosen kanssa loppuun asti. Muutama ajokerta ei kuitenkaan vielä tuonut sellaista tunnetta että uskaltaisin luottaa itseeni ohjaissa, joten jätetään tällä erää ravurien ajaminen parempiin käsiin. Tässä vielä Touch of Elegance herkkine pupunkorvineen, se kiltisti toimi harjoittelukaverinani ja kävi siinä välissä hienosti hankkimassa kilpailuluvan itselleen koelähdöstä vai mikäköhän se nyt sitten suomeksi mahtaa olla... joku kvalivikaatio kumminkin!

Usein kysyttyjä kysymyksiä ja värikästä elämää

Viimein alkuhankaluuksien jälkeen tervehdys Islannista! Ja koska sekin luultavasti pääsee heti usein kysyttyjen kysymysten listalle, niin alkuhankaluuksia olivat mm. hillitön koti-ikävä, kaikesta lakaisusta ja harjauksesta kipeytyneet selkälihakset sekä internetin rikkoutuminen. Tänään onneksi urhea internetin korjaaja kiipesi katolle vaikka tuuli 25m/s, ja selkäkin alkaa olla parempi.

No niin. Hevosia täällä on siis paljon, kuten oli tiedossakin. En tiedä tarkalleen vieläkään paljonko, mutta sellaisen luvun kuulin että oisko 160. Tallissa on noin 40 hevosta, mutta karsinoita vähemmän,  sillä monella on kaveri karsinassa. Ja sitten maailman paras tallisysteemi, ainakin siivoojan kannalta: lantaa ei tarvitse kantaa pois karsinasta, se vain pudotellaan alas lantalaan lattian raoista! Siitä sitten tosin se kaikki harjaaminen... Meitä työntekijöitä on täällä tällä hetkellä 5, mutta pian on tulossa yksi lisää. Kaksi on lähinnä vain tallissa, kaksi majoituspuolella ja minä sitten seilaan siinä välissä, tosin enimmäkseen olen ollut tallissa. 

Minulla on vain yksi hevonen ratsastettavana, koska vasta harjoittelen tölttiä ja lähes kaikki hevoset tallissa tällä hetkellä ovat nuoria remontteja, vai miten sitä nyt sanotaan.. Snædis, jolla olen ratsastanut on myös vasta nuori joten harjoitellaan molemmat. Ja onkin oppimista ainakin minulla, pitää istua eri tavalla, pohkeet pidetään irti kyljestä lähes koko ajan ja satulakin on ainakin puolitoista kämmenleveyttä taaempana kuin mihin olen tottunut. Ja Snædis-parka yrittää ymmärtää minua parhaansa mukaan..

Ja nämä hevoset ovat kyllä hassuja, niin pieniä ja ihan karvapalloja vielä, vaikka joiltain alkaa jo talvikarva lähteä. Lämmintä on ollut, paitsi tänään kun tuulee ja sataa ja tuiskuttaa ja kaikki taitaa taas jäätyä.

Mutta nyt vähän väri-iloittelua päivää piristämään!